Birdman on vakavia, yhteiskunnallisia aiheita leffoissaan (mm. Babel, 2006, Amores Perros, 2000) käsittelevän Alejandro González Iñárritun tähän mennessä komediallisin teos Hollywoodin elähtäneestä supersankarinäyttelijästä, Riggan Thomsonista, joka yrittää elvyttää uraansa Broadwayllä. Pääosassa on Oscar-ehdokkuuden ja Golden Globe -voiton napannut Michael Keaton, paluun tehnyt näyttelijä itsekin. Keaton muistetaan Tim Burtonin vuosina 1989 ja 1992 ohjaamista Batman-elokuvista, joten pohjaa Birdmanin hahmolle löytyy.
Sivuosissa nähdään mm. Naomi Watts, Amy Ryan ja Emma Stone sekä Edward Norton, jotka kummatkin pokkasivat sivuosaehdokkuudet Rigganin tyttären ja näyttelijäkollegan rooleista. Jonkin sortin palkinto tulisi mielestäni myöntää myös Zach Galifianakisille, joka pysyy vakavassa roolissaan koko elokuvan ajan sortumatta lapsiaikuisen hahmoonsa, jota hän kutakuinkin kaikissa muissa elokuvissaan esittää.
Riggan Thomson kuulee päässään Birdmanin kumean äänen, joka epäilee Rigganin vakavasti otettavaa taiteilijanuraa ja yrittää kannustaa miestä takaisin Birdman-elokuvasarjan pariin. Samasta on varma teatterikriitikko Tabitha Dickinson (Lindsay Duncan), joka aikoo kirjoittaa murska-arvostelun Rigganin ohjaamasta ja tähdittämästä näytelmästä.
Pidin elokuvan viistosta huumorista, Rigganin päänsisäisistä, maagisista kuvitelmista, improvisoidun kuuloisesta rumpuraidasta ja siitä, että Rigganin sisäisen kamppailun ohessa leffa kuvaa läheltä teatterin tekoa ja elämää teatterin kulisseissa. Se näkyy myös Birdmanin kuvauksessa: kamera liikkuu ja hengittää ihmisten mukana teatterin sokkeloisilla käytävillä, lavalla ja kadulla. Leikkaukset on häivytetty minimiin ja koko elokuva on rakennettu kuin yhdeksi pitkäksi otokseksi. Birdman onkin ehdolla myös kuvauksesta.
Kuvauksesta on ehdolla myös The Grand Budapest Hotel, mutta kuvaukseltaan nämä kaksi leffaa eivät juuri enempää voisi poiketa toisistaan. Wes Andersonin ohjaamassa The Grand Budapest Hotelissa kamera pysyy tiukasti paikallaan ja zoomailee siitä tai liikkuu raiteella lähinnä sivusuunnassa tai eteen- ja taaksepäin. Näyttelijät astuvat kuvaan usein jommastakummasta reunasta tai ovat sijoittuneet kuvan keskelle kuin teatterissa. Kuvaustyyli sopii Andersonin elokuviin, jotka eivät varsinaisesti tavoittele realismia. Omalaatuinen tyyli on tullut tutuksi The Royal Tenenbaumsista (2001), Steve Zissoun vedenalaisesta maailmasta (Life Aquatic with Steve Zissou, 2004) ja Moonrise Kingdomista (2012). Tuoreimmassa leffassa nähdään myös Andersonin vakiokasvoja, kuten Bill Murray, Jason Schwartzman ja Edward Norton (tässäkin!). Mukana ovat tällä kertaa myös mm. Ralph Fiennes, Adrien Brody ja Saoirse Ronan.
Leffa kertoo nimensä mukaisesti hotellista kuvitteellisessa Zubrowkan vuoristovaltiossa. Kirjailija (vanhana Tom Wilkinson, nuorena Jude Law) on kirjoittanut romaanin hotellin tapahtumista toisen maailmansodan aikana. Hotellia pyörittää arvostettu concierge M. Gustave (Fiennes), joka on kallellaan joka suuntaan, mutta ennen kaikkea vanhoihin, vaaleisiin, rikkaisiin seurapiirirouviin. Kun yksi sellainen kuolee hämärissä olosuhteissa ja testamenttaa arvokkaan taulunsa Gustavelle, mies saa rahanhimoisen suvun peräänsä. Apuna Gustavella on hotellin uusi pikkolo, Zero, jonka elämää sodan alla ja ZZ-joukkojen ikeessä vaikeuttaa hänen pakolaistaustansa, Zeron viiloja sisältäviä leivonnaisia leipova morsian ja conciergejen kansainvälinen järjestö.
Elokuva on veikeä, mutta Andersonin käyttämät tyylikeinot alkavat olla jo aika tuttuja ja veikeydessä alkaa jossain vaiheessa olla jo hakemalla haetun tuntua. Mutta kyllä näitä kerran parissa vuodessa mielellään vielä katsoo. Birdmanin tapaan The Grand Budapest Hotel on pintapuolisesti komedia - Andersonin tyyliin melko absurdi sellainen -, mutta molemmissa leffoissa on synkkä, surumielinen puolensa, Birdmanissa miestä kalvava epävarmuus, The Grand Budapest Hotelissa sodan vaikutus ja lopulta myös ajan kulumisen aiheuttama rappioituminen ja unohdus. Hyviä leffoja kumpainenkin, mutta toistaiseksi vuoden Oscar-suosikkinani pysyy vielä Boyhood.
 |
| Kissasuosikkina sen sijaan pysyy K. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti